Insolvenssi - voiko se olla myös mahdollisuus?

Konkurssi, saneeraus, velka, irtisanomiset, alasajo, yt-menettelyt, säästötoimet – kaikki negatiivisen latauksen omaavia sanoja. Lähtökohtaisesti konkurssi- tai yrityssaneerausmenettely ei tuo mieleen positiivisia mielikuvia. Menettelyt ovat kuitenkin osa yhteiskuntamme ja taloutemme kiertokulkua. Voisiko niihin suhtautua myös mahdollisuuksien näkökulmasta?

Konkurssien ja yrityssaneerausten tarkoitus

Yhtiöt toimivat markkinatalouden pelikentällä. Liiketoiminta, joka ei kykene tuottamaan pidemmällä aikajaksolla positiivista kassavirtaa ei ole tervettä – jotain on tehtävä. Lisävelkaantumisen estämiseksi liiketoiminta kyseisessä yhtiössä on joko lopetettava tai liiketoiminta on saneerattava kannattavaksi.

Jos liiketoiminnan ydintoimintakin on heikkoa, lienee konkurssi oikea menettely. Jos taas liiketoiminnassa sinänsä on järkeä, mutta jostain ulkoisesta tai sisäisestä syystä se on kohdannut haasteita, pelastusoperaatio saneerauksen kautta voi olla mahdollinen.

Molemmissa menettelyissä on lukuisia osapuolia ja monenlaisia lopputuloksia. Velkojille tuleva maksuosuus on keskiössä, mutta prosessit vaikuttavat myös niin omistajiin, työntekijöihin, yhteistyökumppaneihin kuin asiakkaisiin.

Menettelyiden perinteinen malli

Perinteisesti konkurssissa liiketoiminta on ajettu alas hyvin nopeasti ja omaisuus  on myyty erikseen suorilla kaupoilla tai huutokaupoilla. Liiketoiminnan lyhytaikaistakin jatkamista on pidetty haasteellisena ja riskialttiina. Pesänhoitajaa ei yleensä kritisoida, jos realisointi on toteutettu tehokkaasti ja omaisuus saatu myytyä. Luovemmat ja haastavammat ratkaisut altistavat pesänhoitajan helposti peräpeilistä tehtävän kritiikin kohteeksi.

Saneerauksissa on taas perinteisesti tehty kristallipallojen avulla pitkälle ulottuvat ennusteet liiketoiminnan tuloksentekokyvystä ja laskettu vuosittaista maksuvaraa vanhoille veloille. Pankkiirit eivät enää nykypäivänä hyväksy, jos ohjelmaehdotukseen laaditaan maksuohjelma, jossa 80 prosenttia veloista leikataan ja loppuosuus maksetaan velkojille takaisin kahdeksassa vuodessa hyvin takapainotteisesti. Rahoittajien taseessa tällainen pitkäaikainen riskisaatava on vain rasite.

Miksi saneeraukset usein epäonnistuvat?

On jo pitkään ollut tiedossa, että meillä asianajajilla ja muilla saneerausmenettelyjen parissa toimivilla tahoilla olisi peiliin katsomisen paikka sen suhteen, että saneerausmenettelyissä saadaan kyllä aikaiseksi taseen siivoaminen, mutta itse liiketoiminnan saaminen kestävälle pohjalle jää vähemmälle huomiolle.

Koko saneerausmenettelyn ydin tulisi olla siinä, että liiketoiminta saadaan sellaiseen kuntoon, että se tuottaa positiivista kassavirtaa. Menettelynaikaiset kevyemmät rahoituskustannukset toki auttavat alkuun, mutta taseen höylääminen on vain laastariratkaisu. Jos itse liiketoimintaan ei puututa, uudellakin velkarakenteella ollaan parin vuoden säteellä samojen ongelmien edessä.

Luovemmat järjestelyt osana insolvenssimenettelyjä

Toki on helppo sanoa, että muutakin tarttis tehdä, kuin leikata velkoja tai vain realisoida yhtiön omaisuus; taloudellisissa vaikeuksissa olevien yhtiöiden kyky saada rahoitusta siihen, että liiketoiminnan kannalta saadaan tehtyä tarvittavat temput ei ole helppoa. Liiketoiminnan kassavirta ei vielä ennen saneeraustoimenpiteiden vaikutusta usein riitä kattamaan menettelynaikaisia kuluja. Rahoitusinstituutioilta uutta menettelynaikaista rahoitusta on usein turha tiedustella. Vaihtoehtoiset rahoituskanavat ovat usein liian kalliita jo muutenkin ohuelle kassavirralle. Omistajien resurssit on lähestulkoon aina myös käytetty loppuun. Uutena vaihtoehtona Suomenkin markkinoille ovat tulleet murrosvaiheessa oleviin yhtiöihin ja insolvenssitilanteisiin erikoistuneet pääomasijoittajat. Toki tällöin yhtiön omistus tulee uudelleenjärjesteltäväksi; omistajan myötävaikutusta pääomasijoitusskenaarioon siis tarvitaan.

Konkurssiskenaarionkaan ei tarvitse olla maailmanloppu. Vaikka liiketoiminta onkin epäonnistunut vanhalla mallilla, ei se ole automaattinen este sille, etteikö se voisi toisissa käsissä tai toisella lähestymistavalla olla kannattavaa. Konkurssirealisaatioonkin tulisi yhä rohkeammin suhtautua yrityskauppamallisesti. Jos päästään realisoimaan (kannattamatontakin) kokonaisuutta, puhutaan usein aivan eri luokan realisaatiotuloksesta kuin perinteisissä huutokaupparealisaatioissa.

Me insolvenssi-ammattilaiset olemme usein liian vaatimattomia; vaikka meillä on useammin päällä työhaalarit, konkursseihin ja saneerauksiin tulisi suhtautua kuin mihin tahansa muuhun M&A-tapaukseen. Sijoittajille, jotka eivät riskejä kaihda, voi avautua mielenkiintoisia tilaisuuksia menettelyihin liittyen. Se, joka kykenee löytämään liiketoiminnan terveen ytimen esiin vaikeuksien keskeltä (kohtuullisin investointikustannuksin),  saattaa myöhemmin nauttia merkittävästä tuottopotentiaalista exitin yhteydessä.

Liiketoiminnalle uusi alku

Parhaimmillaan saneeraus tai jopa konkurssikin puhdistavat ilmaa ja saavat onnistuneiden kauppojen ja järjestelyiden jälkeen liiketoiminnan uuteen kukoistukseen. Joka tapauksessa insolvenssitapauksia tulisi tarkastella myös mahdollisuutena uusille aluille: uutena alkuna omistajille, uutena alkuna liiketoiminnalle, uutena alkuna velkojille ja uutena alkuna sijoittajille. Uutena alkuna paremmalle tulevaisuudelle!

Haluatko syventää tietämystäsi aiheesta? Lämpimästi tervetuloa webinaariimme "Insolvenssi – voiko se olla myös mahdollisuus?" 12.6. 2024 klo 9:00 – 9:45. Aiheesta keskustelemassa Partnerit Touko Raitis ja Tuomas Penttilä. Rekisteröidy mukaan täältä.